torstai 15. syyskuuta 2016

Ensimmäiset pesukarhut ja muuta sekalaista

Tapaus 9: Pesukarhut

Miten onnellinen ihminen voikaan olla törmätessään illalla kotiintulomatkalla kolmeen pesukarhuun! Kuulin ensin epämääristä rapinaa, kunnes kadunkulman taakse päästyäni näin kolme pientä harmaa-asuista veijaria. Kaverukset säntäsivät ripeästi puuhun piiloon murisemaan ja esittämään urheaa. Siinä tapitettiin toisiamme ihmeissämme. En tiedä kummat lie enemmän kiinnostuneita? Hetken päästä murina lakkasi ja kolme silmäparia jatkoi herkeämättä liikkeideni seuraamista. Aion kulkea joka ilta samaa reittiä ja pitää jotain koirannappuloita mukanani! Kyllähän pesukarhut kesyyntyy.
En ota kantaa siihen, kuinka hölmöltä näyttää henkilö, joka iltahämärässä, keskellä katua niska kenossa tuijottaa puunlatvaan minuuttitolkulla maailman suurin hymy kasvoillaan.

Tapaus 10: Stereotypiat

Vaikka tietoisesti yritän välttää ihmisten kategorisoimista kansallisuuden perusteella, aina se ei onnistu. Ihmiselle on luontaista luokitella ja jäsennellä asioita, jotta maailma pysyisi jotakuinkin ymmärrettävänä. Täällä on kuitenkin ollut erittäin virkistävää huomata, miten omat lievätkin ennakkoasenteet eivät pidäkään paikkaansa ja stereotypiat murenevat.

Mutta yksi stereotypia on ja pysyy. Ja se on täyttä totta. Saksalaiset. Saksalaiset puhuvat saksaa ja hengaavat saksalaisten kanssa. Heillä tuntuu olevan erittäin egosentrinen asenne omaa taustaansa kohtaan. Jos olet viiden saksalaisen porukassa ainoana ulkomaanlaisena, saksalaiset puhuvat saksaa. Ihan sama ymmärsitkö vai et. Ja ilmeisesti tämä on universaali ilmiö, sillä kaikki, joiden kanssa olen keskustellut asiasta, ovat sanoneet samaa. Tosin tunnen pari saksalaista, jotka tietoisesti haluavat välttää muita saksalaisia ja paheksuvat heidän sisäsiittoisuuttaan. 
Saksalaiset ovat kuitenkin poikkeuksetta olleet oikein mukavia, lukuunottamatta saksalaisuutta. ;)

Koska hattara nyt vaan on aika siistiä!

Tapaus 11: Alkoholi vs. pilvi

Ajattelin aiemmin, että Suomessa ollaan naurettavan tiukkoja alkoholin suhteen, mutta Kanadassa ollaan osittain vielä naurettavampia. Täällä saat monen sadan dollarin sakot, mikäli istut puistossa piknikillä oluttölkki kädessä. Ja kyllä, poliisit oikeasti sakottavat siitä, joten tämä ei ole mitään urbaania legendaa. Tiedän henkilön, joka sai sakot viedessään tyhjää siideritölkkiä roskiin. Poliisisetää ei kiinnostanut selitykset ulkomaalaisuudesta ja tietämättömyydestä. 
Missään julkisella paikalla et saa näyttäytyä alkoholijuoman kanssa, mutta pilveä voit kyllä vapaasti pössytellä missä vain. Eräs taksikuski tiesi kertoa kaverilleni, että ulkomaisella passilla voit kävellä pilvikahvilaan sisään ja ostaa jointin tuosta vaan. Kanadalaisella passilla tarvitset tähän reseptin, jonka hyvin suurella todennäköisyydellä saat lekuriltasi päänsärkyä valittamalla. 
Vancouverissa joka ikisellä kadunkulmalla haisi pilvi, mutta Victoriassa siihen törmää harvoin. Näin suomalaisen oikeustajun omaavalle henkilölle tätä ristiriitaa alkoholin ja huumausaineen kanssa näyttäytymisen välillä on jotenkin vaikea käsittää. Ei muuta kuin pilvipiknikille!

Tapaus 12: Luentoajat

Alkuun koin pientä närästystä katsoessani syksyn lukujärjestystäni. Koulua on maanantaista torstaihin (Jeij, perjantait vapaana niinkuin yliopistossa pitääkin [toim.huom. oma mielipide, mulla ei ole ollut perjantaisin koulua oikeastaan koskaan yliopistossa]), mutta kolmena iltana luentoja on klo 21.20 asti. Yli yhdeksään?! Munhan pitäisi olla nukkumassa kauneusunia jo kymmeneltä?!
Näin parin viikon jälkeen mielipaha on kuitenkin muuttunut mielihyväksi. Luennot alkavat yleensä klo 16-18 välillä, joten mulla on kaikki päivät aikaa puuhastella omiani. Tämä tarkoittaa heräämistä yhdeksän aikaan, loikoilua ja somen selailua sängyssä kymmeneen asti, rauhallista aamupalailua pitkällä kaavalla ja auringonottamista terassilla. Päivät tuntuvat kuin vapaapäiviltä, kun aamuisin ei ole pakko lähteä mihinkään. Ihanaa! Ainakin niin pitkään kuin lämpötilat pysyttelevät parinkymmenen asteen tienoilla.

Vuokraisännän superhauska koira Stella on mun seurana aina aamuisin.
Fiksu otus, ymmärtää nimittäin suomeakin. ;)

2 kommenttia:

  1. Heissan! Riksulähtöinen michiganilainen lyttää pikkuisen verran sun ihania pesukarhutunnelmia - ole varovainen niitä ruokkiessasi. Saattavat kesyyntyä, mutta saattavat myös olla vesikauhuisia. Mun eka pesukarhukohtaaminen oli ekana kesänä täällä kun vesikauhuinen pesukarhu tuli keskellä päivää autotalliin. :(

    Kuulumisiasi on kiva lueskella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa ja tervetuloa mukaan! :) Hihih, juu olen kuullut kaikenlaisia tarinoita pesukarhuista ja ymmärrän kyllä, miksei muut tykkää niistä. Voi olla, että munkin innostus lakkaisi siinä vaiheessa, kun vesikauhuinen otus ryntäisi autotalliin!

      Poista