Epätodennäköisyyksiä

Istuskelen terassilla biksut päällä hörppimässä aamukahvia, kello on miellyttävästi vasta vähän yli 11. Yritin kovasti tehdä koulujuttuja, mutta kaksi päivää sitten nettikaupasta ostamani online kurssikirja ei jostain syystä vieläkään näy mulle. Kovin ikävää, joudun siis tyytyä blogin päivittelyyn. ;)

Tapaus 8: Sooke, miekkavalaat ja mustakarhu

Mä alan entistä enemmän lämpee tälle mestalle. Ei tarvitse ajaa kuin vajaan tunnin verran nähdäkseen toinen toistaan upeampia mestoja. Sunnuntaina lähdettiin viiden hengen tyttöpoppoolla vuokra-autolla Sookeen. Jätettiin auto parkkiin Provincial Parkiin ja lähdettiin seikkailemaan. Koska tietä pitkin kulkeminen on nössöille, päätettiin laskeutua alas joen varrelle ja kulkea "polkua" pitkin. Aika nopeasti tajuttiin, että polku oli ehkä turhan mahtipontinen termi, ja jouduttiin käyttää aika paljon mielikuvitusta, että löydettiin minkäänlaisia kulkureitin merkkejä maastosta. Ylös tielle ei enää päässyt, jollei olisi halunnut harrastaa boulderointia noin 8 metriä korkeaa, pystysuoraa ja sammalen peittämää kalliota pitkin. Lopulta selvittiin takaisin tielle ja päätettiin, että ehkä takaisin tullessa vaan nössöillään ja kuljetaan nöyränä tietä pitkin.

Lounastettiin joen varrella, löydettiin pothole eli ilmeisesti suomennettuna hiidenkirnu ja päätettiin pulahtaa uimaan. Hieman epäilytti, sillä olin kokeillut aiemmin vettä ja se oli jäätävän kylmää. Siis oikeasti kylmää. Paikka oli kuitenkin upea ja tuleva uimapaikkamme oli pienen vesiputouksen alla, joten eipä siinä vaihtoehtoja enää ollut. Adrenaliinin ja varmaan lievän shokin avulla joessa pystyi uimaan jonku aikaa ja hengaamaan hetken putouksen allakin. Aikamoinen mesta.

The adventure girls!

Seuraava etappi oli French Beach. Metsän takaa tuoksui meri, avautui upeat maisemat ja juuri, kun nostin katseeni merelle näin miekkavalaan hyppäävän! Mette oli nähnyt saman, joten yhdessä hihkuttiin "whale!! there's a whale oh my god!!" ja käsi kädessä rynnättiin juoksujalkaa rantaan. Siinä raikkaana puhaltavassa merituulessa ja auringonpaisteessa horisontissa vilahtelevia valaita katsellessa fiilis oli melko epätodellinen. 

Parin kilometrin päässä French Beachilta oli majakka, jota käytiin myös vilkaisemassa. Tyyni meri, toisella puolella häämöttävät Olympicin kansallispuiston vuoret, rannassa uiskentelevat hylkeet, täysin pilveton taivas, loistava seura ja uudestaan tällä kertaa hieman kauempana näyttäytyvä valaslauma. Majakalla saimme toiselta seurueelta kuulla, että he olivat nähneet karhun ihan lähistöllä. Koska karhunbongaus oli kaikilla ykkösenä listalla, päätimme koittaa onneamme.

Jotenkin vaikea kirjoittaa, kun ei itsekään oikein tiedä näinköhän vain unta. Millä todennäköisyydellä törmäät karhuun, joka on nähty pari tuntia aiemmin samalla alueella? En tiedä, mutta olisi kai pitänyt myös lotota sinä päivänä. Ajettiin rantaan vievää tietä, kun jotain vilahti silmäkulmassa vasemmalla puolella erkanevalla metsätiellä. Meni noin kolme sekuntia, ennen kuin tajusin, että taisin oikeasti nähdä jotain. Käännyttiin ympäri, ajettiin metsätien alkuun ja siellä se oli. Mustakarhu tallusti pitkin kyseistä metsätietä. Jos jo valaita katsellessa fiilis oli epätodellinen, niin mulla ei enää riitä sanat kuvaamaan tuota hetkeä. Karhu ei ollut moksiskaan, kun ajettiin hissukseen sen perässä. Jossain vaiheessa se kääntyi metsäaukealle ihan kuin poseeraamaan. Roikuin auton avonaisesta ikkunasta kädet innostuksesta täristen. Ja taas hihkuttiin. Kukaan ei oikeasti ollut kuvitellut, että meillä olisi mitään mahdollisuutta nähdä kyseistä otusta.  

Kaikki tämä vain yhden päivän aikana. Ei huono saldo.

Sooke river

French Beach

Mr. Black bear

Olympic Mountains

A happy girl