Gracias México

Yksin reissatessa tutustuu käsittämättömän helposti muihin. Minään iltana ei tarvinnut istua ja nyhjätä yksin. Lopulta aloin listaamaan kansallisuuksia, joita Meksikon reissun aikana tuli tavattua. Tässä lista: Uusi-Seelanti, Australia, Meksiko, Saksa, Ranska, US, Hollanti, Skotlanti, Italia, Ruotsi, Norja, Englanti, Irlanti, Israel, Puola ja Suomi - oi kyllä, istuskelin Chichen Itzassa odottelemassa bussia Tulumiin, kun kuulin yhtäkkiä hämmentävän tuttua puhetta. Vastapäiseltä penkiltä kuului: ”sulla on kulta jäätelöä nenässä”. Sympaattisenoloinen keski-iän paikkeilla oleva pariskunta.

Tulumissa itseasiassa törmäsin kahdesti suomalaisiin. Ehdin viettää hostellilla kaksi kokonaista päivää, ennen kuin suomalainen lajikumppanini tajusi minun olevan Suomesta. Mulla ei ole minkäänlaista asenneongelmaa suomalaisia kohtaan, päin vastoin, mutta reissatessa haluan mielummin tavata ja kokea ihmisiä vieraista kulttuureista - Suomessa saan ihan tarpeekseni suomalaisista. Niinpä en missään vaiheessa kertonut alkuperääni. Yksi aamu aamupalaillessa eräs ruotsalainen (totta kai) meni ja paljasti minut "hey hey Finland and Finland here!". 

Rantsuravintolassa istuskellessani viereisestä pöydässä löytyi jälleen suomalaispariskunta. Tajutessani heidän puhuvan suomea, kuiskasin kaverilleni, että älä missään nimessä mainitse sanaa Finland. Pääsin siis pälkähästä.

Chichen Itza oli hieno. Joskus muksuna olen nähnyt dokumentin maya-kulttuurista, ja muistan epäuskoisena pohtineeni, miten käsittämättömän paljon tietoa heillä oli tuhansia vuosia aiemmin. Mayojen ymmärrys muun muassa matematiikasta ja astronomiasta on henkeäsalpaavaa. He pystyivät aikanaan määrittämään tarkasti vuoden pituuden ja ennustamaan auringonpimennykset. 

Jos johonkin Jukatanilla kannattaa matkustaa, niin Tulumiin. Aivan mielettömän leppoisa ja kiva pieni kaupunki kauniine rantoineen. Play del Carmen ja Cancun ovat täysin tuhoutuneet amerikkalaisten turistien, isojen hotellien ja pintaliitoisuuden alle. Jos haluat maksaa kaikesta vähintään tuplahinnan, jollei jopa triplan, Play del Carmen ja Cancun are the places to be. Meksikoa niissä paikoissa et tule näkemään. Tulumissa taas parhaimmillaan saat neljä tacoa 24 pesolla eli noin 1,5 eurolla. 

Chitchen Itza. Hyppäsin Meridasta bussiin aamulla 6.30, jotta olin kahdeksan jälkeen perillä. Aamu oli ihanan rauhallinen, mutta noin kymmenen aikaan paikka täyttyi turisteista.

Mayojen lähes 100m pitkä peliareena

Ruinas Mayas de Tulum. Kävin tsekkaamassa rauniot myös Tulumissa.

Raunioilla oli valtava määrä iguaaneja. Hauskoja kavereita!

Tulumissa kävimme uimassa cenotessa. Wikipedia tietää kertoa, että cenote "on osaksi veden täyttämä doliini eli karstialueelle syöpymällä syntynyt sylinteri- tai maljamainen kuoppa". Kyseinen cenote oli maan alainen luola - aika upea kokemus.

Paikallinen pieni pubi ja perinteinen meksikolainen bändi Tulumissa.

Viimeisenä päivänä lähdettiin veneretkelle Playa del Carmenissa tapaamani ruotsalaistytön kanssa. Koko päivä drinkkejä, ihana lounas, snorklailua ja rannalla makoilua. Kunnon turretour, mutta silti mahdottoman hauska reissu!

Tämän sekavan ja pirstaleisen postauksen jäljiltä päätän Meksikon tarinani. Tiivistäen upea reissu, mahtava kokemus, käsittämättömän mielenkiintoisia ihmisiä kauniine tarinoineen, henkeäsalpaavia maisemia ja totta kai taivaallinen lämpö ja aurinko. Yksin reissatessa joutuu kohtaamaan monia asioita, jotka opettavat ja kasvattavat valtavasti - ihan lyhyessäkin ajassa.

Kiitos Meksiko, ja kiitos kai myös itselleni, että päätin lähteä.

Mérida

Yksin ravintolassa syödessä ei kärsi annoskateudesta. Se on ensimmäinen mieleen juolahtava etu yksinsyömisessä. Istun ravintolassa nimeltä Chaya Maya edessäni tacosipsejä ja ihania tahnoja. Kastuin kunnolla ennen perillepääsyä. Tohkeissani lähdin kulkemaan muka tietävänäni mihin mennä. Väärin. Neljän korttelin päästä alkoi sataa ja tajusin kulkeneeni väärää katua. Muutama kirosana. Jos olisin alkujaan lähtenyt oikean suuntaan, olisin ollut perillä ennen sadetta.

Tarjoilija toi juuri pienen sinivihreän kupin pöytään ”take care, it’s really spicy”. Tähän mennessä olen oppinut, että kokeile kaikkia ensin varovaisemmin kuin ajattelisit sen olevan tarpeellista. Kastoin tacosipsin terävimmän kärjen kastikkeeseen noin millin säteellä ja silti tuntuu, että huulien ja kielen tilalla mulla olisi enemmänkin kytevät hiilenpalaset.

Puolet ravintolasta on taivasalla ja esimerkiksi vessoihin kuljetaan ulkokautta. Yksi tarjoilija seisoo valtavan sateenvarjon kanssa vessojen nurkalla ja saattaa jokaisen tulijan ja menijän kastumatta vessoihin ja takaisin – noin kaksi ja puoli metriä. Hulvatonta.

Lopulta tarjoilija kantaa pöytään suurella puulaudalla kovaan ääneen kihisevän banaaninlehtien sisällä paistetun annokseni: kalaa ja äyriäisiä. Viereisessä pöydässä istuvat herrat, ilmeisesti isä ja poika, kääntyvät katsomaan. Hymyilen heille muikeana – yksin syödessä en koe annoskateutta, mutta ilmeisesti pystyn silti aiheuttamaan sitä muille. ;)

Banaaninlehtien sisällä kypsytettyjä äyriäisiä ja kalaa.

Niinkuin mainitsin, vettä tuli ihan kunnolla.

Mérida on erittäin sympaattinen kaupunki. Eräs vanhempi paikallinen halusi näyttää missä kudotaan aitoja alkuperäisiä riippumattoja "I show you because you're a nice Finnish, not a gringo!".

Méridassa ei myöskään ole kauheasti turisteja, enemmän siellä näkee paikallista elämää.

Eräs paikallinen kertoi että Mérida on oikein turvallinen.
Siltä se myös tuntui.

Viva la México!

Istun bussissa kohti Meridaa ja pohdin, milloin uskallan hörpätä vettä. Ostin tacokojusta kaksi äärimmäisen hyvää mutta järjettömän tulista tacoa – ja nyt suu, kieli, suupielet ja ikenet ovat liekeissä. Vesi vain pahentaisi asiaa. Yritän selviytyä.

Lento laskeutui eilen illalla hieman ennen kahdeksaan Cancuniin. Otin bussin keskustaan ja siinä istuessani tajusin, etten ollut katsonut etukäteen kartalta missä hostellini tarkalleen sijaitsee. Osoite kyllä löytyi, mutta sen avulla ei kovin pitkälle suunnisteta. Ainahan voi toki ottaa taksin, mutta pihinä ajattelin sen olevan turhaa rahankulua, kun kuitenkin sattuu omaamaan kaksi tervettä jalkaa. Muistelin, että bussiasemalta hostellille on vajaan kilometrin matka.

Lopulta erittäin miellyttävä yllätys oli bussiasemalta löyty ilmainen wifi! Näppärää. Ei muuta kuin osoite mapsiin ja menoksi. Kuuden minuutin päästä minut oli toivotettu tervetulleeksi hostellilla ja kysytty olenko nälkäinen. Ai olinko? Kun koko päivän on elänyt banaanilla ja pähkinöillä nälkäinen ei riittänyt kuvaamaan sitä tuuperruttavaa tuskaa, jota koin. Ihana nainen sanoi, että olivat juuri syöneet pastaa ja minulle oli säästetty lautasellinen. Voi onnea!

Pastat naamariin, lähikioskista muutama Sol naurettavan edullisesti ja juomapeliin mukaan muutaman ulkona istuskelevan asukkaan kanssa. Ensimmäiseen tequilashottiin meni noin kaksi tuntia maahan saapumisesta. Mahtavaa porukkaa muun muassa Meksikosta, Uudesta-Seelannista, Skotlannista ja Michiganista. Ilta venähti lopulta huomaamatta pikkutunneille asti. Ajankulua harvoin huomaa, kun on hauskaa.

Seuraavana aamuna aamupalailua ja puolilta päivin hyppäsin bussin kyytiin. Neljän tunnin matka ilmastoidussa ja telkkarein, leffoin ja pistokkein varustellussa bussissa on aika luksusta. Ja tässä kirjoittaessa suun polttelukin vihdoin lakkasi. 

Tähän mennessä paras ja sympaattisin hostelli ikinä. Hostel Catedral Cancunissa.

Merída

Illallinen Merídassa - taidan jo nyt rakastaa meksikolaista ruokaa.

Reissun toiseen majoitukseen saapuessa kouraan lykättiin jääteetä, erittäin hyvää!

Voi ponia!