Nieleskelen avatakseni lukkoon menneitä korviani. Lentokoneen moottorin pauhu yltyy pilotin alkaessa jarruttaa oikean lentoradan saavuttamiseksi. Renkaat osuvan asfalttiin kevyesti töksähtäen ja hetken aikaa kone pompottaa minua tuolissani. Ikkuna on likainen ja huuruinen, mutta erotan yhdensuuntaisesti juoksevat juovat vesipisaroiden poluiksi. Lentokentän kimmeltäviä valoja lukuunottamatta maisema on musta.
Koneen kapteeni mumisee mikrofonin läpi puuroutuvan kuulutuksen: "Tervetuloa Helsinkiin".
********
25. joulukuuta noin kahdeksan pintaan illalla saavuin takaisin Suomeen. Tasan neljä kuukautta aiemmin olin kulkenut putkea pitkin koneeseen samaisella lentokentällä kädessä passi sekä boarding pass Reykjavikin kautta Vancouveriin. Olo oli tokkurainen ja outo, olin kai nukahtanut lyhyellä Tukholmasta lähteneellä lennolla. Rinkka ja matkalaukkuni lipuivat hihnalla ensimmäisten joukossa luokseni ilman odottelua, karu kylmän kostea ilma löi vasten kasvoja tuulikaapista ulos astuessa, ja autossa odotti tuore ruisleipä joulukinkulla.
Neljän kuukauden aikana ehtii tehdä ja tapahtua valtavasti. Meksikosta palattuani vietin muutaman päivän Victoriassa kaverieni luona ja suoritin vielä kaksi tenttiä. Victorian lentokentällä totesimme vaihdon parhaan ystäväni Lynnin kanssa, että ei kai hyvästelyyn oikein ole mitään oikotietä. Sanoimme siis haikeutta peitellen, että nähdään pian!
Kanadasta lähdettyäni lensin Las Vegasiin. Uhkapelit ja suuri glamour ei ehkä ole tyypillistä teekuppini sisältöä, mutta lentojen hinnat ohjasivat minut pyörähtämään sitä kautta ja säästämään useita satoja euroja. Vegas oli noh, Vegas. Ei ole toista samanlaista. Kävin totta kai kokeilemassa rulettionneani ja vain muutaman kympin panoksella vierähtikin koko ilta kasino-humua ja viiniä kuluttaessa. Aloittelijan tuuria vai kasinoiden kikkailua saada uudet tulokkaat koukuttumaan peliin ajatuksella "mähän olen todella hyvä tässä!"?
Venetsia kasinon sisällä.
Katon maalaus oli upea!
107. kerroksessa.
Ehdoton muutaman yön Vegasin visiittini kokokohta oli reissu Grand Canyonille. Eipä ollut ennen vaihtoon lähtöä tullut mieleen, että moinenkin voisi olla mahdollista. Tapasin hostellilla australialaisen tytön, jonka kanssa varattiin bussitour kanjonin länsipuolelle. Pohdiskelin ensin auton vuokrausta, mutta lopulta hostellin alennuksilla bussireissu ei tullut paljoakaan kalliimmaksi - ja säästin paljon aikaa ja vaivaa.
Minibussi nappasi meidät aamutuimaan hostellilta, jonka jälkeen vaihdoimme isompaan autoon. Kuski jaksoi selitellä ummet ja lammet Vegasin historiasta, joten muutaman tunnin ajo meni jouhevasti maisemia katsellessa. Pysähdyimme matkan varrella Nevadan ja Arizonan välissä olevalla valtavalla Hoover Dam'lla. Aika massiivinen pato, täytyy myöntää.
Grand Canyon oli valtava. Se oli vielä valtavampi kuin olin ajatellut. Kokemusta on vaikea pukea sanoiksi. Joskus käy niin, että ennakko-odotukset on taivaissa ja kaiken hehkutuksen jälkeen itse kokemus ja todellisuus jää vaisuksi. Grand Canyonin kanssa kävi päin vastoin.
Aikamoinen lopetus reissulleni.
Lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna: mulla oli ihan hiton nätit neljä kuukautta.
