lauantai 29. lokakuuta 2016

Rocky Mountains

Tapaus 22.

Kun sanat eivät riitä kuvailemaan, on parempi käyttää kuvia apuna.
Torstai-iltana lensimme kaverini kanssa Victoriasta Calgaryyn, ja seuraavana päivänä hyppäsimme vuokra-autoon ja suuntasimme etupuskurin kohti Kalliovuoria kolmeksi päiväksi.

Täytyy antaa credittiä Huawein luurille. Kaikki kuvat on otettu Honor 7:lla. Kuvaajana meitsi, paitsi luonnollisesti niissä kuvissa, joissa itse esiinnyn. Niistä kiitokset matkaseura Lynnille!

Calgary on oikeasti yksi maailman rumimpia kaupunkeja. Kaupunki on yrittänyt piristää ilmettään lukuisilla taideinstallaatioilla, mutta keskustassa kävellessä sekään ei auta. Valtavan kokoiset toimitotalot ovat kuitenkin ihan siistejä.

Ensimmäinen näkymä Kalliovuorista Calgaryn ja Banffin välillä. 

Banff on erittäin sympaattinen ja sievä pikkukylä. Lähistöltä löytyi paljon hienoja mestoja.

Kanadalaiset elukat ovat erittäin outoja. Ne eivät pelkää eikä välitä mistään. Tämäkin kaveri ei hievahtautkaan, vaikka autot ohittivat sen metrin parin päästä.


Kanadanhirviuros oli aikamoisen ylväs näky - se asteli lammen vierttä niin itsetietoisen ja varman oloisesti. 

Road tripissä parasta on, kun voi pysähdellä ihastelemaan upeita maisemia milloin vain ja missä vain.

Upea Lake Louise.

Lake Louise ja sympaattinen kaveri.

Huomasin perjantaina, että Lake Louisella linnut olivat kesynoloisia. Lauantaina aamulla nappasin leipää mukaan ja tirput tosiaan tulivat syömään ihan kädestä. Vähän kuumotteli, sillä villieläinten ruokkimisesta voi saada monen tuhannen dollarin sakot. ;)

Lake Louise ylhäältä.

Lake Emerald. Valitettavasti tie Lake Morainelle oli suljettu lumen ja jään takia, joten emme päässeet käymään siellä.

Järven pinta oli kuin peili.

Lauantaina Lake Louiselta lähtiessä saatiin nauttia tunti kunnon luipyrystä. Vuokra-automme Nissan Versa tuntui melko pieneltä, kun kaikilla muilla oli isot maasturit. Lumisadetta ei onneksi kestänyt kuin noin tunti ja kitkarenkaat pitivät hyvin. 

Kyseinen maisema olisi ihan hyvin voinut olla Suomen maanteiltä.

Ehdottomasti yksi mun lempipaikoista oli jossain Lake Louisen ja Jasperin välissä: upea sekoitus järveä, suota, vuoria ja metsää.



Korkeammalla vuoristossa oli ihan kiitettävä määrä lunta. Päätettiin tehdä parin tunnin patikkaretki, ja jossain vaiheessa tajuttiin, että meillä ei ole enää mitään hajua missä alkuperäinen polku kulkee. Oltiin seurattu kahden laskettelijan jalanjälkiä keskelle ei mitään. Olihan kunnon treeni kulkea metrin paksuisessa lumessa pari tuntia.  



Keskellä kuvaa näkyy hieman jäätikköä vuorien välissä.


Jasper ja auringonlasku. 


Sunnuntaina matkalla takaisin Calgaryyn. Sään suhteen meillä kävi aivan mahdottoman hyvä tuuri.

Noin tunti ennen Calgaryyn saapumista. Melko laakeat maisemat.

Calgary, ja ylipäätään Alberta on kunnon cowboyaluetta. Pysähdyttiin tervehtimään muutamaa heppaa - niillä on ainakin tilaa laiduntaa.

Kaiken kaikkeaan aikamoisen upea reissu. Rocky Mountains on pakko kokea uudestaan. Seuraavalla kerralla ehkä kesäaikaan? ;)

torstai 13. lokakuuta 2016

Koristelua kanadalaisittain

Tapaus 21: Halloween

Halloweeniin on vielä pari viikkoa, mutta jo nyt kanadalaiset tuntuvat sekoavan. Omakotitalojen pihat ovat täynnä mitä eriskummallisempia kauhukoristeita. Jos kuvittelit mielessäsi talon kuistin tai ikkunanpielet koristelulta tekohämähäkinseitein ja muutamin lepakoin ja hämähäkein, todellisuus täällä on jotain iha muuta. En tiedä onko kyseessä "pakko pistää paremmaksi kuin naapuri" vai ovatko kanadalaiset oikeasti niin liekeissä halloweenista? Oli miten oli, koristeluun todellakin panostetaan. Yhden pihan kukkapenkkiin oli luotu kokonainen hautausmaa ristineen. Kaikista vastaantulleista luomuksista en ole valitettavasti saanut napattua kuvia, koska vilkkaalla kadulla pällistely ja tuntemattomien ihmisten kotien kuvaaminen ei tunnu luontevalta. 
Alla kuitenkin pari esimerkkiä, jotka nappasin aamukäppäilyn ohessa.



Täytyy myös mainita, että olen nähnyt jo ensimmäisen etupihan, jota koristi joulupukit, jouluvalot ja petterit. Tässäkin tapauksessa pohdin mielessäni kahta eri syytä moiselle järjettömyydelle: joko joulukoristeiden esillepano lokakuun alussa on jollain häiriintyneellä tavalla sarkasmia muiden halloweeninnostusta kohtaan tai ihmiset ovat oikeasti uskomattoman outoja.

Tapaus 22: Turtuminen

Kai sitä on jollain tapaa kotiutunut, kun asiat eivät enää hetkauta. En enää innostu niin holtittomasti kadun toisella puolella tepsuttavista peuravauvoista, kaupassa kassaneidin kehuessa hiuksiani en enää punastu, vaan kohtaan tilanteen neutraalisti ja kiitän kohteliaisuudesta, sekä juustotuotteiden käsittämättömät hinnat aiheuttavat enää vain lievän tuhahduksen. 

Arki rullaa ja seuraavaan reissuunkin on vielä viikko aikaa. Viime viikonloppuna tosin oli Thanksgiving ja vietettiin sitä 25 hengen illallisen merkeissä. Alkuperäinen idea "kahdeksan tyyppiä olisi varmaan sopivahko määrä" paisui astetta suuremmaksi, mutta erittäin hauskaa oli silti.

Koska mitään maailmaa mullistavaa, ihmeellistä, kauhistuttavaa tai kummallista ei ole tähän hätään tapahtunut, alla muutama (muutaman määritelmä on 3-99) kuva, jota voitte tunnelmoida. Täälläkin on jo syksy.


Victoria downtown

Venetalot laiturissa


Fisherman's Wharf

Kesy hylje satamassa

Kyseinen pullukka tuli pyytämään kalaherkkuja


Yliopistolätkää

Huutonaurua vessassa. "Poor Usain..." 

maanantai 3. lokakuuta 2016

Pieniä huomioita

Tapaus 18: Urpot pistokerasiat

Hiukan noloa myöntää, mutta koska julkinen nöyryytys on monen mielestä huvittavaa, niin kerronpa silti. En reissuun lähtiessäni tajunnut, ettei Pohjois-Amerikassa ole eurooppalaisia pistokkeita. Vancouverissa noin vuorokauden hereilläolon ja 20 tunnin matkustamisen jälkeen hostellin seinässä olevaa epämääräisesti virnuilevaa outoa pistoketta tuijottaessani ensimmäinen mieleen juolahtava sana alkoi v-kirjaimella. 
Ja kyllä, adapterit on keksitty, mutta kun adapteri ja tietokoneen laturisi mötikkä eivät vain jotenkin sovi toisilleen vaan niiden suhde on jollain tapaa epävakaa ja löysä, joutuu keksiä luovia ratkaisuja. Mutta onneksi Valtaoja ystävineen pelastaa! Otin Kaiken Käsikirjan mukaan, sillä sitä ei koskaan tiedä, milloin iskee inspiraatio lukea sitä. En tosin ajatellut, että siitä tulisi lopulta arkinen apurini. Pakko myös antaa tunnustusta Aqualan L:lle - perusvoide, joka todellakin kuuluu jokapäiväiseen elämään.
Mikäli Orionin tai Ursan edustajat lukevat blogiani, neuvottelen mielelläni sponsorisopimuksista kommenttiosiossa!
Ja mikäli jotain jäi mietityttämään mitkä ovat Eskon alla olevat opukset, vastaus on HBR:n artikkelikokoelma On Leadership ja hömppähetkiä varten mukaan tarttunut Kate Atkinsonin dekkari Ihan tavallisena päivänä.



Tapaus 19: Eväät

Koska Kanadassa ei ole yhtä mahtavaa koulu- ja yliopistoruokasysteemiä kuin Suomessa (terveellinen ja monipuolinen lounas leipien ja juomien kanssa 2,60€), joutuu täällä kuljettamaan eväitä mukaan yliopistolle. Toki yliopiston ruokaloista on mahdollista ostaa pizzapala viidellä dollarilla, mutta ihan koko lukukautta ei viitsisi rämpiä läpi pizzan voimalla. 
Eväiden puuhaaminen valmiiksi tulevaa koulupäivää varten vaatii suunnittelua ja aikaa, joten yleensä eväsrasian sisältö koostuu keitetystä kananmunasta, porkkanan ja kurkun palasista sekä purkillisesta tonnikalaa. Se on ihan helppo ja toimiva ratkaisu (loppupeleissähän ruoka on vain välttämätön paha ja polttoaine, right?), mutta kun kesken päivän huomaat, että rasia on vuodattanut repun pohjalle merellistä ja suhteellisen voimakastuoksuista tonnikalalitkua, joutuu hetken istumaan ja laskemaan kymmeneen. 

Tapaus 20: Maksullinen koulutus

Vaikka itse olen oppinut arvostamaan viime vuosina, varsinkin kauppiksessa opiskelun aloittamisen jälkeen, suomalaista ilmaista koulutussysteemiä, tulee täällä vielä konkreettisemmin vastaan, mitä kyseinen etuus oikeasti tarkoittaa. Business-kurssit ovat täällä kalliimmasta päästä, ja yhdestä vaivaisesta kurssista joudut pulittamaan äkkiä parituhatta dollaria. Parituhatta dollaria per kurssi? Nopealla laskutoimituksella sehän tekee noin kymppitonnin per lukukausi. Ei naurata. Varsinkin, kun en ihan ole vakuuttunut valitsemieni kurssien laadusta. Oma maksuhalukkuuteni olisi ehkä noin 50 euron luokkaa per kurssi. Jos paremmin olisin tiennyt, en olisi ottanut erästä "Kanadan businesympäristöstä" kertovaa kurssia vaikka olisi maksettu.

Suomalaista maksutonta yliopistosysteemiä ovat hehkuttaneet kaikki, joiden kanssa olen asiasta keskustellut. Lauantai-iltana sain pari leukaa tipahtamaan lattianrakoon, kun mainitsin, että meille vielä maksetaan opiskelusta. Jouduin toistamaan lauseen pariin otteeseen, jotta viesti meni perille - ja tällä kertaa vika ei ollut huonossa artikulaatiossa. "You guys are incredible. Why every country is not like Scandinavia or Finland?". Hyvä kysymys. Kanadalainen keskustelukumppanini totesi, että maksaisi mielellään yhtä paljon veroja, jos Kanadaan saataisiin sama systeemi. 
Pienenä noottina, että jokainen opintotuen määrästä kitisijä voisi jonkun aikaa pohtia asiaa laajemmassa mittakaavassa. 

Kotikulmien maisemia