Rocky Mountains

Tapaus 22.

Kun sanat eivät riitä kuvailemaan, on parempi käyttää kuvia apuna.

Torstai-iltana lensimme kaverini kanssa Victoriasta Calgaryyn, ja seuraavana päivänä hyppäsimme vuokra-autoon ja suuntasimme etupuskurin kohti Kalliovuoria kolmeksi päiväksi.

Täytyy antaa credittiä Huawein luurille. Kaikki kuvat on otettu Honor 7:lla. Kuvaajana meitsi, paitsi luonnollisesti niissä kuvissa, joissa itse esiinnyn. Niistä kiitokset matkaseura Lynnille!

Calgary on oikeasti yksi maailman rumimpia kaupunkeja. Kaupunki on yrittänyt piristää ilmettään lukuisilla taideinstallaatioilla, mutta keskustassa kävellessä sekään ei auta. Valtavan kokoiset toimitotalot ovat kuitenkin ihan siistejä.

Ensimmäinen näkymä Kalliovuorista Calgaryn ja Banffin välillä. 

Banff on erittäin sympaattinen ja sievä pikkukylä. Lähistöltä löytyi paljon hienoja mestoja.

Kanadalaiset elukat ovat erittäin outoja. Ne eivät pelkää eikä välitä mistään. Tämäkin kaveri ei hievahtautkaan, vaikka autot ohittivat sen metrin parin päästä.

Kanadanhirviuros oli aikamoisen ylväs näky - se asteli lammen vierttä niin itsetietoisen ja varman oloisesti. 

Road tripissä parasta on, kun voi pysähdellä ihastelemaan upeita maisemia milloin vain ja missä vain.

Upea Lake Louise.

Lake Louise ja sympaattinen kaveri.

Huomasin perjantaina, että Lake Louisella linnut olivat kesynoloisia. Lauantaina aamulla nappasin leipää mukaan ja tirput tosiaan tulivat syömään ihan kädestä. Vähän kuumotteli, sillä villieläinten ruokkimisesta voi saada monen tuhannen dollarin sakot. ;)

Lake Louise ylhäältä.

Lake Emerald. Valitettavasti tie Lake Morainelle oli suljettu lumen ja jään takia, joten emme päässeet käymään siellä.

Järven pinta oli kuin peili.

Lauantaina Lake Louiselta lähtiessä saatiin nauttia tunti kunnon luipyrystä. Vuokra-automme Nissan Versa tuntui melko pieneltä, kun kaikilla muilla oli isot maasturit. Lumisadetta ei onneksi kestänyt kuin noin tunti ja kitkarenkaat pitivät hyvin. 

Kyseinen maisema olisi ihan hyvin voinut olla Suomen maanteiltä.

Ehdottomasti yksi mun lempipaikoista oli jossain Lake Louisen ja Jasperin välissä: upea sekoitus järveä, suota, vuoria ja metsää.

Korkeammalla vuoristossa oli ihan kiitettävä määrä lunta. Päätettiin tehdä parin tunnin patikkaretki, ja jossain vaiheessa tajuttiin, että meillä ei ole enää mitään hajua missä alkuperäinen polku kulkee. Oltiin seurattu kahden laskettelijan jalanjälkiä keskelle ei mitään. Olihan kunnon treeni kulkea metrin paksuisessa lumessa pari tuntia.  

Keskellä kuvaa näkyy hieman jäätikköä vuorien välissä.

Jasper ja auringonlasku. 

Sunnuntaina matkalla takaisin Calgaryyn. Sään suhteen meillä kävi aivan mahdottoman hyvä tuuri.

Noin tunti ennen Calgaryyn saapumista. Melko laakeat maisemat.

Calgary, ja ylipäätään Alberta on kunnon cowboyaluetta. Pysähdyttiin tervehtimään muutamaa heppaa - niillä on ainakin tilaa laiduntaa.

Kaiken kaikkeaan aikamoisen upea reissu. Rocky Mountains on pakko kokea uudestaan. Seuraavalla kerralla ehkä kesäaikaan? ;)

Epätodennäköisyyksiä

Istuskelen terassilla biksut päällä hörppimässä aamukahvia, kello on miellyttävästi vasta vähän yli 11. Yritin kovasti tehdä koulujuttuja, mutta kaksi päivää sitten nettikaupasta ostamani online kurssikirja ei jostain syystä vieläkään näy mulle. Kovin ikävää, joudun siis tyytyä blogin päivittelyyn. ;)

Tapaus 8: Sooke, miekkavalaat ja mustakarhu

Mä alan entistä enemmän lämpee tälle mestalle. Ei tarvitse ajaa kuin vajaan tunnin verran nähdäkseen toinen toistaan upeampia mestoja. Sunnuntaina lähdettiin viiden hengen tyttöpoppoolla vuokra-autolla Sookeen. Jätettiin auto parkkiin Provincial Parkiin ja lähdettiin seikkailemaan. Koska tietä pitkin kulkeminen on nössöille, päätettiin laskeutua alas joen varrelle ja kulkea "polkua" pitkin. Aika nopeasti tajuttiin, että polku oli ehkä turhan mahtipontinen termi, ja jouduttiin käyttää aika paljon mielikuvitusta, että löydettiin minkäänlaisia kulkureitin merkkejä maastosta. Ylös tielle ei enää päässyt, jollei olisi halunnut harrastaa boulderointia noin 8 metriä korkeaa, pystysuoraa ja sammalen peittämää kalliota pitkin. Lopulta selvittiin takaisin tielle ja päätettiin, että ehkä takaisin tullessa vaan nössöillään ja kuljetaan nöyränä tietä pitkin.

Lounastettiin joen varrella, löydettiin pothole eli ilmeisesti suomennettuna hiidenkirnu ja päätettiin pulahtaa uimaan. Hieman epäilytti, sillä olin kokeillut aiemmin vettä ja se oli jäätävän kylmää. Siis oikeasti kylmää. Paikka oli kuitenkin upea ja tuleva uimapaikkamme oli pienen vesiputouksen alla, joten eipä siinä vaihtoehtoja enää ollut. Adrenaliinin ja varmaan lievän shokin avulla joessa pystyi uimaan jonku aikaa ja hengaamaan hetken putouksen allakin. Aikamoinen mesta.

The adventure girls!

Seuraava etappi oli French Beach. Metsän takaa tuoksui meri, avautui upeat maisemat ja juuri, kun nostin katseeni merelle näin miekkavalaan hyppäävän! Mette oli nähnyt saman, joten yhdessä hihkuttiin "whale!! there's a whale oh my god!!" ja käsi kädessä rynnättiin juoksujalkaa rantaan. Siinä raikkaana puhaltavassa merituulessa ja auringonpaisteessa horisontissa vilahtelevia valaita katsellessa fiilis oli melko epätodellinen. 

Parin kilometrin päässä French Beachilta oli majakka, jota käytiin myös vilkaisemassa. Tyyni meri, toisella puolella häämöttävät Olympicin kansallispuiston vuoret, rannassa uiskentelevat hylkeet, täysin pilveton taivas, loistava seura ja uudestaan tällä kertaa hieman kauempana näyttäytyvä valaslauma. Majakalla saimme toiselta seurueelta kuulla, että he olivat nähneet karhun ihan lähistöllä. Koska karhunbongaus oli kaikilla ykkösenä listalla, päätimme koittaa onneamme.

Jotenkin vaikea kirjoittaa, kun ei itsekään oikein tiedä näinköhän vain unta. Millä todennäköisyydellä törmäät karhuun, joka on nähty pari tuntia aiemmin samalla alueella? En tiedä, mutta olisi kai pitänyt myös lotota sinä päivänä. Ajettiin rantaan vievää tietä, kun jotain vilahti silmäkulmassa vasemmalla puolella erkanevalla metsätiellä. Meni noin kolme sekuntia, ennen kuin tajusin, että taisin oikeasti nähdä jotain. Käännyttiin ympäri, ajettiin metsätien alkuun ja siellä se oli. Mustakarhu tallusti pitkin kyseistä metsätietä. Jos jo valaita katsellessa fiilis oli epätodellinen, niin mulla ei enää riitä sanat kuvaamaan tuota hetkeä. Karhu ei ollut moksiskaan, kun ajettiin hissukseen sen perässä. Jossain vaiheessa se kääntyi metsäaukealle ihan kuin poseeraamaan. Roikuin auton avonaisesta ikkunasta kädet innostuksesta täristen. Ja taas hihkuttiin. Kukaan ei oikeasti ollut kuvitellut, että meillä olisi mitään mahdollisuutta nähdä kyseistä otusta.  

Kaikki tämä vain yhden päivän aikana. Ei huono saldo.

Sooke river

French Beach

Mr. Black bear

Olympic Mountains

A happy girl

Cowichan Lake

Tapaus 6.2: Kuinka kauan saapumismasennusta lopulta kesti?

Seuraavaan päivään. Luulen, että suurin osa siitä huuhtoutui saman tien karhunvatukkasiiderin mukana, kun istuskeltiin torstaina orientaation jälkeen loistavalla porukalla kampuksen pubissa juttelemassa. 

Tapaus 7: Cowichan Lake & Getaway Weekend

Lauantaina iltapäivällä kahteen bussiin ängettiin lähes 90 vaihtaria ja nokat suunnattiin luoteeseen kohti Lake Cowichania. Pidennetyn viikonlopun tavoitteena oli nähdä mustakarhuja, mutta harmiksemme ei nähty niistä edes vilausta. Bongattujen villieläinten lista jäi aika köyhäksi ja sisälsi lopulta vain peuroja, hylkeitä ja oravia. Tosin hylkeet olivat hauskoja! Muutama hengaili sataman lähettyvillä rantavedessä ja otti chillisti. Uskoisin, että niiden mielestä ihmisten outojen touhujen katseleminen on ihan viihdyttävää puuhaa.

Getaway Weekendin agendana oli loistavan kotiruoan syöminen, yleinen hengailu, kanootti- ja kajakkiretki, vierailu upealla Botanical Beachilla ja tubing (en keksi mitään suomenkielistä vastinetta: ison, kumisen, ilmalla täytetyn renkaan päällä löhöilemistä ja kellumista vedessä) joella. Majapaikkaan saavuttaessa iski oikeasti ensimmäinen kriisi, jota voisi ehkä kutsua jopa kulttuurishokiksi. Upea järvimaisema pilkisti puiden lomasta heti, kun astuin bussista ulos. Ihana erämaa, järvi ja illalla rentouttava sau... hetkinen. Siinä se iski. Kovaa ja yllättäen. Olen Kanadassa. Ei Kanadassa ole saunoja. Olen mökkeilemässä järven rannalla ilman saunaa. Tanskalaiset ja saksalaiset kaverini olivat tikahtua naurusta, kun järkyttynyt ilme kasvoillani totesin, että "I just realized there's no sauna. I'm in Canada, not in Finland. Oh my god." 

Shokkia kesti jonkun aikaa, mutta selvisin. Ilma oli suoraan sanottuna surkea koko viikonlopun, mutta järvivesi oli käsittämättömän lämmintä, yli 20 asteista. En muista milloin viimeksi olisin uinut niin lämpimässä vedessä edes keskikesän helteillä. Ilman lämpötila oli noin 14-15, joten järvestä ei olisi halunnut nousta pois millään. Tubing olikin mielenkiintoista ko. säällä. Vermeinä oli pelkästään pipo, tuulitakki ja bikinit. Tunnin lilluminen jokea pitkin ei lopulta tuntunut kovin kylmältä, koska vesi oli niin mukavan lämmintä. Sekopäistä touhua silti. 

Viikonlopusta voisi kirjoittaa vaikka kuinka: mielenkiintoisista keskusteluista argentiinalaisen kanssa, japanilaisten kendama taitolelun kokeilemisesta, norjalaisten loistavasta englanninkielentaidosta, saksalaisten oluenjuontinopeudesta, tsekkiläisten hauskasta aksentista tai tanskalaisten syntymäpäivien viettämisestä. Ihan huikean hauskaa viettää aikaa 28 eri maasta tulevan opiskelijan kanssa.

En kuitenkaan aio kirjoittaa tästä tapauksesta sen enempää, mutta kiteytetysti hauskaa oli. Sen sijaan saatte nautiskella maisemakuvista viikonlopulta. Jätin tarkoituksella painavan, hankalan ja jollain tapaa velvoittavan järjestelmäkameran Suomeen. Huawein Honor 7 puhelimella pärjää kohtalaisesti, jos osaa käyttää mielikuvitusta kuvauskohteiden valinnassa. 

Cowichan Lake

Herättiin 6:15 katsomaan auringonnousua, jota ei lopulta pilvien takia nähty...

Botanical Beach

Muutama simpukka.

Rantaan huuhtoutuneita puita.

North Pacific Ocean - jos tarkasti katsoo voi nähdä Japanin tai Australian!

Metsissä oli valtavat määrät naavaa.

Paras viinin nimi koskaan, vaikka itse sisältö oli kyllä aikamoista kuraa. Taustalla UVIC:n värit.

Auringonlaskun jälkeen.

Seuraa blogiani Bloglovininilla.