keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Viva la México!

Istun bussissa kohti Meridaa ja pohdin, milloin uskallan hörpätä vettä. Ostin tacokojusta kaksi äärimmäisen hyvää mutta järjettömän tulista tacoa – ja nyt suu, kieli, suupielet ja ikenet ovat liekeissä. Vesi vain pahentaisi asiaa. Yritän selviytyä.

Lento laskeutui eilen illalla hieman ennen kahdeksaan Cancuniin. Otin bussin keskustaan ja siinä istuessani tajusin, etten ollut katsonut etukäteen kartalta missä hostellini tarkalleen sijaitsee. Osoite kyllä löytyi, mutta sen avulla ei kovin pitkälle suunnisteta. Ainahan voi toki ottaa taksin, mutta pihinä ajattelin sen olevan turhaa rahankulua, kun kuitenkin sattuu omaamaan kaksi tervettä jalkaa. Muistelin, että bussiasemalta hostellille on vajaan kilometrin matka.

Lopulta erittäin miellyttävä yllätys oli bussiasemalta löyty ilmainen wifi! Näppärää. Ei muuta kuin osoite mapsiin ja menoksi. Kuuden minuutin päästä minut oli toivotettu tervetulleeksi hostellilla ja kysytty olenko nälkäinen. Ai olinko? Kun koko päivän on elänyt banaanilla ja pähkinöillä nälkäinen ei riittänyt kuvaamaan sitä tuuperruttavaa tuskaa, jota koin. Ihana nainen sanoi, että olivat juuri syöneet pastaa ja minulle oli säästetty lautasellinen. Voi onnea!

Pastat naamariin, lähikioskista muutama Sol naurettavan edullisesti ja juomapeliin mukaan muutaman ulkona istuskelevan asukkaan kanssa. Ensimmäiseen tequilashottiin meni noin kaksi tuntia maahan saapumisesta. Mahtavaa porukkaa muun muassa Meksikosta, Uudesta-Seelannista, Skotlannista ja Michiganista. Ilta venähti lopulta huomaamatta pikkutunneille asti. Ajankulua harvoin huomaa, kun on hauskaa.

Seuraavana aamuna aamupalailua ja puolilta päivin hyppäsin bussin kyytiin. Neljän tunnin matka ilmastoidussa ja telkkarein, leffoin ja pistokkein varustellussa bussissa on aika luksusta. Ja tässä kirjoittaessa suun polttelukin vihdoin lakkasi. 

Tähän mennessä paras ja sympaattisin hostelli ikinä. Hostel Catedral Cancunissa.

Merída

Illallinen Merídassa - taidan jo nyt rakastaa meksikolaista ruokaa.

Reissun toiseen majoitukseen saapuessa kouraan lykättiin jääteetä, erittäin hyvää!

Voi ponia!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti