Tapaus 23: Reading break - Hawaiii
Välillä tuntuu, että pitäisikö blogia alkaa kutsua vaihtoblogin sijana reissublogiksi?
Kun ensimmäisenä orientaatiopäivänä dekaani heitti vitsillä, että reading breakia pitäisi kutsua enemmänkin Hawaii breakiksi, koska sinnehän kaikki aina menevät, alkoi pienessä vaihto-oppilaan päässä raksuttaa. Lopulta raksutus oli niin suuri, että liput tuli hommattua ja 4. marraskuuta iloinen joukko kansainvälisiä opiskelijoita marssi lentokoneeseen ja kohti Honolulua.
Koska kokonaisesta viikosta aikajärjestyksessä tarinana kertominen on mielestäni tylsää, kokosin muutaman pointin matkastamme kuvien kera, totta kai.
Waikiki Beach on erittäin täynnä turisteja ja hotelleja. Vietimme ensimmäiset viisi yötä airbnb:ssä siellä, mutta päätimme vuokrata auton, jolla pääsi näppärästi karkuun ahdistavia turistirysiä. Suomalainen ajokortti riitti vallan mainiosti, joten kansainvälistä ajokorttia ei oikeastaan Kanadassa ja Jenkeissä reissatessa tarvitse.
Auringonlaskut olivat totta kai mielyttävää katseltavaa. Kuva ensimmäiseltä illalta Waikiki Beachilta.
Autolla ja jopa bussillakin pääsee vähän syrjäisemmille ja rauhallisemmille rannoille. Kuvassa Makapuu Beach.
Meillä kävi erittäin hyvä tuuri, sillä eräällä (nimeä emme millään muista) rannalla törmättiin merikilpikonniin. Yksi kaveri paistatteli rannalla, mutta sen toverit eivät uskaltaneet rantavettä pidemmälle.
Niin kaupungit kuin uiminenkin ovat parhaimmillaan öisin - ainakin Havaijilla. ;)
Rantailun lisäksi tehtiin useampi hike. Niistä ehdoton kohokohta oli Three Peaks - Oahun vaarallisin reitti. Olisin ehkä jättänyt tekemättä, mikäli olisin tiennyt, mitä tuleman pitää. 4 tunnin patikoinnin aikana jouduimme muun muassa kiipeämään kalliota pitkin pelkän köyden varassa ja tasapainottelemaan suurien kivenlohkareiden välissä noin 40 cm leveällä polulla, kun molemmin puolin polkua avautui satojen metrien pudotus.
Noin puolessa välissä törmäsimme tähän kaveriin. Kaija ei paljoa meistä välittänyt, vaan jatkoi tyytyväisenä lounaansa mutustelua. Mahtava lintu!
Kävimme lopulta vain ensimmäisellä huipulla, joka jo itsessään oli melkoinen saavutus. Muiden vastaantulleiden mukaan ensimmäisen huipun maisemat ovat ne parhaimmat. Lisäksi reitti toiselta kolmannelle huipulle on erittäin vaarallinen. Koska jo reitti ensimmäiselle huipulle oli ihan tarpeeksi älytön, kenelläkään ei ollut hinkuja lähteä selvittämään kuinka paljon vaarallisemmaksi meno voisi vielä muuttua. Ylipäätään Three Peaksilla on kuollut jonkun verran jengiä...
Siinä sitä kiivetään, vielä hymyissä suin ennen kalliokiipeilyn alkamista. ;)
Maisemat olivat kuitenkin kaiken sen hien, kuran, adrenaliinin ja haavojen arvoista!
Viimeisenä iltana illallistimme rannalla valtavan kuun, tähtien ja palmujen alla.
Täytyy tähän väliin antaa muutama ylistyksen sana Huawein Honor 7:n kameralle. Tarpeeksi pitkällä suljinajalla se pystyy ikuistamaan jopa tähdet öisellä rannalla.
Suuri pettymys oli, että emme päässeet surffaamaan reissun aikana. Waikikin alueella aaltoja ei ollut laisinkaan ja pohjoisosassa aallot taas ylsivät parhaimmillaan kymmenen metrin tienoille. Kumpikaan vaihtoehto ei ollut kovinkaan houkutteleva...
Kaksi viimeistä yötä yövyimme Oahun pohjoisosassa, joka oli ihanan rauhallinen ja hieman autenttisempi kuin tukkoinen Waikiki.
Reissuun samoihin aikoihin lähti useampi vaihtariporukka, joten iltaisin ei tarvinnut miettiä, mitähän sitä tekisi. And danke and tak to my beautiful bear hunter girls! ;)
Parhaimmillaan Oahu on varsinainen paratiisi. Upea kokemus kaiken kaikkiaan - enpä olisi ajatellut, että Kanadan vaihto-opiskelun aikana päätyisin lomailemaan Havaijille?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti