Kaiken jälkeen

Nieleskelen avatakseni lukkoon menneitä korviani. Lentokoneen moottorin pauhu yltyy pilotin alkaessa jarruttaa oikean lentoradan saavuttamiseksi. Renkaat osuvan asfalttiin kevyesti töksähtäen ja hetken aikaa kone pompottaa minua tuolissani. Ikkuna on likainen ja huuruinen, mutta erotan yhdensuuntaisesti juoksevat juovat vesipisaroiden poluiksi. Lentokentän kimmeltäviä valoja lukuunottamatta maisema on musta.

Koneen kapteeni mumisee mikrofonin läpi puuroutuvan kuulutuksen: "Tervetuloa Helsinkiin". 

********

25. joulukuuta noin kahdeksan pintaan illalla saavuin takaisin Suomeen. Tasan neljä kuukautta aiemmin olin kulkenut putkea pitkin koneeseen samaisella lentokentällä kädessä passi sekä boarding pass Reykjavikin kautta Vancouveriin. Olo oli tokkurainen ja outo, olin kai nukahtanut lyhyellä Tukholmasta lähteneellä lennolla. Rinkka ja matkalaukkuni lipuivat hihnalla ensimmäisten joukossa luokseni ilman odottelua, karu kylmän kostea ilma löi vasten kasvoja tuulikaapista ulos astuessa, ja autossa odotti tuore ruisleipä joulukinkulla.

Neljän kuukauden aikana ehtii tehdä ja tapahtua valtavasti. Meksikosta palattuani vietin muutaman päivän Victoriassa kaverieni luona ja suoritin vielä kaksi tenttiä. Victorian lentokentällä totesimme vaihdon parhaan ystäväni Lynnin kanssa, että ei kai hyvästelyyn oikein ole mitään oikotietä. Sanoimme siis haikeutta peitellen, että nähdään pian!

Kanadasta lähdettyäni lensin Las Vegasiin. Uhkapelit ja suuri glamour ei ehkä ole tyypillistä teekuppini sisältöä, mutta lentojen hinnat ohjasivat minut pyörähtämään sitä kautta ja säästämään useita satoja euroja. Vegas oli noh, Vegas. Ei ole toista samanlaista. Kävin totta kai kokeilemassa rulettionneani ja vain muutaman kympin panoksella vierähtikin koko ilta kasino-humua ja viiniä kuluttaessa. Aloittelijan tuuria vai kasinoiden kikkailua saada uudet tulokkaat koukuttumaan peliin ajatuksella "mähän olen todella hyvä tässä!"?

Venetsia kasinon sisällä.

Katon maalaus oli upea!

107. kerroksessa.

Ehdoton muutaman yön Vegasin visiittini kokokohta oli reissu Grand Canyonille. Eipä ollut ennen vaihtoon lähtöä tullut mieleen, että moinenkin voisi olla mahdollista. Tapasin hostellilla australialaisen tytön, jonka kanssa varattiin bussitour kanjonin länsipuolelle. Pohdiskelin ensin auton vuokrausta, mutta lopulta hostellin alennuksilla bussireissu ei tullut paljoakaan kalliimmaksi - ja säästin paljon aikaa ja vaivaa. 

Minibussi nappasi meidät aamutuimaan hostellilta, jonka jälkeen vaihdoimme isompaan autoon. Kuski jaksoi selitellä ummet ja lammet Vegasin historiasta, joten muutaman tunnin ajo meni jouhevasti maisemia katsellessa. Pysähdyimme matkan varrella Nevadan ja Arizonan välissä olevalla valtavalla Hoover Dam'lla. Aika massiivinen pato, täytyy myöntää.

Grand Canyon oli valtava. Se oli vielä valtavampi kuin olin ajatellut. Kokemusta on vaikea pukea sanoiksi. Joskus käy niin, että ennakko-odotukset on taivaissa ja kaiken hehkutuksen jälkeen itse kokemus ja todellisuus jää vaisuksi. Grand Canyonin kanssa kävi päin vastoin. 

Aikamoinen lopetus reissulleni. 

Lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna: mulla oli ihan hiton nätit neljä kuukautta. 

Gracias México

Yksin reissatessa tutustuu käsittämättömän helposti muihin. Minään iltana ei tarvinnut istua ja nyhjätä yksin. Lopulta aloin listaamaan kansallisuuksia, joita Meksikon reissun aikana tuli tavattua. Tässä lista: Uusi-Seelanti, Australia, Meksiko, Saksa, Ranska, US, Hollanti, Skotlanti, Italia, Ruotsi, Norja, Englanti, Irlanti, Israel, Puola ja Suomi - oi kyllä, istuskelin Chichen Itzassa odottelemassa bussia Tulumiin, kun kuulin yhtäkkiä hämmentävän tuttua puhetta. Vastapäiseltä penkiltä kuului: ”sulla on kulta jäätelöä nenässä”. Sympaattisenoloinen keski-iän paikkeilla oleva pariskunta.

Tulumissa itseasiassa törmäsin kahdesti suomalaisiin. Ehdin viettää hostellilla kaksi kokonaista päivää, ennen kuin suomalainen lajikumppanini tajusi minun olevan Suomesta. Mulla ei ole minkäänlaista asenneongelmaa suomalaisia kohtaan, päin vastoin, mutta reissatessa haluan mielummin tavata ja kokea ihmisiä vieraista kulttuureista - Suomessa saan ihan tarpeekseni suomalaisista. Niinpä en missään vaiheessa kertonut alkuperääni. Yksi aamu aamupalaillessa eräs ruotsalainen (totta kai) meni ja paljasti minut "hey hey Finland and Finland here!". 

Rantsuravintolassa istuskellessani viereisestä pöydässä löytyi jälleen suomalaispariskunta. Tajutessani heidän puhuvan suomea, kuiskasin kaverilleni, että älä missään nimessä mainitse sanaa Finland. Pääsin siis pälkähästä.

Chichen Itza oli hieno. Joskus muksuna olen nähnyt dokumentin maya-kulttuurista, ja muistan epäuskoisena pohtineeni, miten käsittämättömän paljon tietoa heillä oli tuhansia vuosia aiemmin. Mayojen ymmärrys muun muassa matematiikasta ja astronomiasta on henkeäsalpaavaa. He pystyivät aikanaan määrittämään tarkasti vuoden pituuden ja ennustamaan auringonpimennykset. 

Jos johonkin Jukatanilla kannattaa matkustaa, niin Tulumiin. Aivan mielettömän leppoisa ja kiva pieni kaupunki kauniine rantoineen. Play del Carmen ja Cancun ovat täysin tuhoutuneet amerikkalaisten turistien, isojen hotellien ja pintaliitoisuuden alle. Jos haluat maksaa kaikesta vähintään tuplahinnan, jollei jopa triplan, Play del Carmen ja Cancun are the places to be. Meksikoa niissä paikoissa et tule näkemään. Tulumissa taas parhaimmillaan saat neljä tacoa 24 pesolla eli noin 1,5 eurolla. 

Chitchen Itza. Hyppäsin Meridasta bussiin aamulla 6.30, jotta olin kahdeksan jälkeen perillä. Aamu oli ihanan rauhallinen, mutta noin kymmenen aikaan paikka täyttyi turisteista.

Mayojen lähes 100m pitkä peliareena

Ruinas Mayas de Tulum. Kävin tsekkaamassa rauniot myös Tulumissa.

Raunioilla oli valtava määrä iguaaneja. Hauskoja kavereita!

Tulumissa kävimme uimassa cenotessa. Wikipedia tietää kertoa, että cenote "on osaksi veden täyttämä doliini eli karstialueelle syöpymällä syntynyt sylinteri- tai maljamainen kuoppa". Kyseinen cenote oli maan alainen luola - aika upea kokemus.

Paikallinen pieni pubi ja perinteinen meksikolainen bändi Tulumissa.

Viimeisenä päivänä lähdettiin veneretkelle Playa del Carmenissa tapaamani ruotsalaistytön kanssa. Koko päivä drinkkejä, ihana lounas, snorklailua ja rannalla makoilua. Kunnon turretour, mutta silti mahdottoman hauska reissu!

Tämän sekavan ja pirstaleisen postauksen jäljiltä päätän Meksikon tarinani. Tiivistäen upea reissu, mahtava kokemus, käsittämättömän mielenkiintoisia ihmisiä kauniine tarinoineen, henkeäsalpaavia maisemia ja totta kai taivaallinen lämpö ja aurinko. Yksin reissatessa joutuu kohtaamaan monia asioita, jotka opettavat ja kasvattavat valtavasti - ihan lyhyessäkin ajassa.

Kiitos Meksiko, ja kiitos kai myös itselleni, että päätin lähteä.

Mérida

Yksin ravintolassa syödessä ei kärsi annoskateudesta. Se on ensimmäinen mieleen juolahtava etu yksinsyömisessä. Istun ravintolassa nimeltä Chaya Maya edessäni tacosipsejä ja ihania tahnoja. Kastuin kunnolla ennen perillepääsyä. Tohkeissani lähdin kulkemaan muka tietävänäni mihin mennä. Väärin. Neljän korttelin päästä alkoi sataa ja tajusin kulkeneeni väärää katua. Muutama kirosana. Jos olisin alkujaan lähtenyt oikean suuntaan, olisin ollut perillä ennen sadetta.

Tarjoilija toi juuri pienen sinivihreän kupin pöytään ”take care, it’s really spicy”. Tähän mennessä olen oppinut, että kokeile kaikkia ensin varovaisemmin kuin ajattelisit sen olevan tarpeellista. Kastoin tacosipsin terävimmän kärjen kastikkeeseen noin millin säteellä ja silti tuntuu, että huulien ja kielen tilalla mulla olisi enemmänkin kytevät hiilenpalaset.

Puolet ravintolasta on taivasalla ja esimerkiksi vessoihin kuljetaan ulkokautta. Yksi tarjoilija seisoo valtavan sateenvarjon kanssa vessojen nurkalla ja saattaa jokaisen tulijan ja menijän kastumatta vessoihin ja takaisin – noin kaksi ja puoli metriä. Hulvatonta.

Lopulta tarjoilija kantaa pöytään suurella puulaudalla kovaan ääneen kihisevän banaaninlehtien sisällä paistetun annokseni: kalaa ja äyriäisiä. Viereisessä pöydässä istuvat herrat, ilmeisesti isä ja poika, kääntyvät katsomaan. Hymyilen heille muikeana – yksin syödessä en koe annoskateutta, mutta ilmeisesti pystyn silti aiheuttamaan sitä muille. ;)

Banaaninlehtien sisällä kypsytettyjä äyriäisiä ja kalaa.

Niinkuin mainitsin, vettä tuli ihan kunnolla.

Mérida on erittäin sympaattinen kaupunki. Eräs vanhempi paikallinen halusi näyttää missä kudotaan aitoja alkuperäisiä riippumattoja "I show you because you're a nice Finnish, not a gringo!".

Méridassa ei myöskään ole kauheasti turisteja, enemmän siellä näkee paikallista elämää.

Eräs paikallinen kertoi että Mérida on oikein turvallinen.
Siltä se myös tuntui.